Suomen Lähetysseuran tärkeä kohde oli Ambomaa Afrikassa, jossa pioneerina toimi Martti Rautanen. Ambomaalle asettui vuorollaan kymmeniä suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Yksi heistä oli Nakkilasta kotoisin oleva Frans Hannula. Hän syntyi vuonna 1855 rukoilevaisuutta edustavaan perheeseen. Alueella vaikutti myös evankelisuus. Hannulan tie lähetyskouluun oli pitkä, mutta viimein hän pääsi juuri avattuun Helsingin lähetyskouluun vuonna 1880. Hänet vihittiin lähetyssaarnaajaksi kesällä 1886 ja hetkeä myöhemmin avioliittoon huittislaisen Matilda Kennin kanssa.
Ambomaalle he saapuivat vuonna 1887 pitkän matkustamisen jälkeen. Siellä työkohteena oli Oniipan Betel -niminen lähetysasema. Hannula jatkoi ystävänsä Pietari Kurvisen aloittamaa työtä monilla rakennustöillä, kastamalla ja saarnaamalla. Jumalanpalveluksiin osallistui pian satakunta paikallista asukasta ja kouluunkin nelisenkymmentä oppilasta. Työtä vaikeutti paikallisen kuninkaan viinanhimoinen vastustus, joka sai väkivaltaisiakin muotoja. Ilmasto oli myös vaikea trooppisine sairauksineen. Etenkin Fransin vaimo Matildan terveys horjui vakavasti. Viimein Hannulat määrättiin palaamaan Suomeen vuonna 1894. Tuolloin seurakuntaan kastettuja oli 164.
Hannulan ankara uurastus toi hänelle lisänimen "aina liikkeellä oleva". Hänen tumma olemus ja pikimusta partansa antoivat hänelle nimen "Musta Hannula". Kolmas nimi oli "Pakana Hannula". Afrikassa Hannulan pariskunnalle syntyi kaksi poikaa ja myöhemmin Suomessa kaksi tytärtä.
Kotimaassa Hannulat asettuivat aluksi Satakuntaan, mutta muuttivat vuonna 1901 Turkuun. Frans jatkoi Suomen Lähetysseuran palveluksessa kiertävänä julistajana. Hän piti ahkerasti lähetystilaisuuksia ja -juhlia ympäri Satakuntaa ja läntistä Hämettä. Samanaikaisesti evankelinen liike oli irtautumassa lähetysseuran yhteydestä oman työnäkynsä ympärille. Tunnettu kiistakysymys oli "koko maailman autuuden -oppi". Hannula koetti parhaansa mukaan pysyä erillään kiistasta.
Lähetysjuhlista muotoutui nopeasti voimakkaita herätyskokouksia. Hannulan kanssa julistajana toimi K.R. Kares. Tärkeäksi vuodeksi kehkeytyi 1902, jolloin lähetysjuhlia pidettiin Lemussa, Merimaskussa ja Rymättylässä. Erityisesti Rymättylän seurakunnan nuorten parissa puhkesi voimakas herätys. Pyhän Hengen voima koettiin tuolloin hyvin voimakkaana. Muita herätyksen koskettamia paikka-kuntia olivat mm. Perniö, Nousiainen ja Askainen.
Herätykselle tyypillistä olivat juuri lähetysjuhlat. Laulukirjana pidettiin Hengellisiä lauluja ja virsiä. Kuuluisaksi lauluksi kohosi "Jeesuksen veri". Hannulan toiminnan kolme pääasiaa olivat sielujen pelastuminen, lähetys ja varojen kerääminen Jumalan valtakunnan työhön. Hän julistuksensa oli terävää, käytännöllistä ja kansantajuisia. Niissä oli suolaa, mutta ytimenä oli aina ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus. Erityisen tärkeiksi muotoutuivat ns. jälkikokoukset ja juhlien aikana käydyt henkilökohtaiset keskustelut. Hannulan tapana oli kysyä: "Ystäväni, mitenkä on sinun sielusi laita?"
Vuonna 1906 Hannula ja lähetysseuran työyhteydessä olleet herätyshenkiset saarnaajat järjestivät herätysviikon. Tapahtumaan osallistui 4000-5000 kuulijaa. Toiseksi tärkeäksi keskukseksi rakentui Tampereen alue. Herätyksen ominta aluetta näiden ohella oli Lounais-Suomi. Laajalti vaikuttanut herätys sai hiljalleen nimen "Hannulan herätys". Olihan juuri Frans Hannula sen uutterin puuhamies. Hänen kerrotaan vierailleen vuodessa jopa 140 tilaisuudessa, mikä on erittäin paljon ottaen huomioon aikansa kulkuvälineet.
Herätyksen myötä alettiin rakentaa rukoushuoneita, joita nousi lähes 20 kappaletta. Tärkeimmäksi ja vaikeimmaksi hankkeeksi tuli Turun Betel -kirkon rakentaminen, joka nieli varoja ja voimia jopa yli kaiken kohtuuden. Kirkko valmistui vuonna 1906. Sen toiminta oli vireää vuosikymmenten ajan. Kirkko myytiin välikäden kautta Adventtiseurakunnalle 1980-luvulla.
Frans Hannulan kova työtahti kulutti terveyttä ja lopulta vuonna 1914 hän menehtyi noin 60-vuotiaana. Hannulan myötä herätyksen paras terä taittui ja toiminta alkoi hiipua.
Vuonna 1902 lähetysjuhlia vietettiin Lemun kirkossa ja niitä oli tarkoitus jatkaa koululla. Silloinen kirkkoherra kuitenkin kielsi koulun käytön ja hän sulki kirkonkin ovet. Juhlakansan käyttöön tarjosi kotitilansa paikallinen Oskar Peinikkala. Hän oli kokenut voimakkaan hengellisen herätyksen perheen 10-vuotiaan Tyyne-tyttären kuoleman vaiheissa. Lemun seudusta tuli Rymättylän ohella toinen keskeinen herätysalue.
Lähetysjuhlille kokoontunut väki koki tärkeäksi jatkaa herätyskokouksia. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Lemun Rukoushuoneyhdistys vuonna 1902. Päämääränä oli rakentaa oma rukoushuone, jota varten vuokrattiin 50 vuoden sopimuksella sopiva maapala. Yhdistys osti tontin omakseen vuonna 1927. Rakentamisen valmistelut aloitettiin jo 1902 ja talo valmistui vuoden 1903 loppupuolella. Ensimmäiset lähetysjuhlat pidettiin Lemun Rukoushuoneella lokakuun 10. päivänä 1903.
Paikallisia aktiiveja Peinikkalan ohella olivat Sebastian Helala, Kaarlo Alin (Almi), Vilho Virtanen, Juho Järvinen, Vihtori Talonen, Kustaa Mijainen, Juha Nikkarla, Juha Verainen ja Kustaa Ylitalo. Rakennusurakasta vastasivat E. Aakula ja K. Laine 780 markan summalla. Tontin vuosivuokra oli 10 markkaa.
Oskar Peinikkala toimi yhdistyksen johtajana kuolemaansa asti (1919). Työn seuraajia olivat Kaarlo Almi ja Emil Järvinen. Myöhemmin yhdistyksen puheenjohtajuus siirtyi paikalliselle kirkkoherralle, mikä kertoi ristiriitojen väistymisestä ja yhteisestä työnäystä.
Rukoushuoneen työ kytkeytyi tiiviisti Suomen Lähetysseuran tekemään lähetystyöhön. Toisena yhteis-työtahona oli paikallinen Kristillinen Raittiusyhdistys Murto, joka kokoontui Rukoushuoneen tiloissa ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Hengellinen herätys kosketti laajasti asukkaita ja esimerkiksi alkoholin käyttö väheni merkittävästi. Muutoinkin elämäntyyli muuttui kristilliseksi.
Rukoushuoneen käyttö keskittyi hiljalleen paikallisen seurakunnan toimintaan. Siitä tuli käytännössä paikallinen seurakuntatalo. Rukoushuonetta käyttivät myös kunta, järjestöt ja yksityiset ihmiset kokousten ja kristillissävytteisten juhlien myötä. Rakennuksen ylläpito perustui lahjoituksiin ja seura-kunnan maksamaan vuokraan. Silti varat olivat niukat. Kun remontoinnin ja laajentamisen tarve tuli ilmeiseksi, Rukoushuoneen luovuttamista seurakunnalle harkittiin vakavasti 1970-luvulla.
Rukoushuoneen tulevaisuus kuitenkin koettiin epävarmaksi seurakunnan käsissä. Moni Hannulan herätyksen aikana noussut rukoushuone oli rappeutunut seurakuntienkin huomassa. Rukoushuoneen ympärille virisi merkittävä kansanliike, jonka suosiolla rakennusta jatkettiin 3,5 metrillä ja sen juhlasali saatiin kunnostettua.
Leimaa antavaa Rukoushuoneyhdistyksen viimeisten vuosikymmenten toiminnalle oli vanhan lähetys-herätyksen kulta-aikojen korostaminen ja viimeisten uskollisten veteraanien ahkera mukana olo yhdistyksen hallinnossa. Tärkeää oli rakennuksen pitäminen arvollisessa kunnossa. Siinä yhdistyksen veteraanit onnistuivat erinomaisesti. Heidän keskeisenä vaikuttajana toimi Pentti Salonen. Lemun Rukoushuone on viimeinen hyvin säilynyt ja hengellisessä työssä käytetty Hannulan herätyksen rukoushuoneista. Yhdistyksen pitkäaikaiset vahtimestarit ovat osaamisellaan ja motivaatiollaan osaltaan antaneet läheiset kasvot Rukoushuoneelle.
Yhdistyksen veteraanien rinnalle alkoi hiljalleen nousta uutta sukupolvea 2000-luvun alkupuolella. Seurakunnallisen toiminnan ohessa alettiin järjestää yhdistyksen omaa, hengellistä toimintaa Raamattu-iltojen ja lähetystilaisuuksien muodossa. Selkeää rajaa seurakuntaan ei edes haluttu vetää. Jonkin verran tulijoita näihin tilaisuuksiin löytyikin. Mistään herätyksestä ei tosin voitu edes puhua.
Yhdistyksen johtokunta on nyt vuonna 2010 uudistunut täysin ja sen rinnalla vaikuttaa toimintajaosto. Johtokunta on nykyaikaistanut rakennusta ja pihapiiriä. Oskar Peinikkalan hautapaikka Lemun kirkon kupeessa saatiin arvolliseen kuntoon. Tulevaisuutta turvaa äskettäin kirkkauteen kutsutun Salosen jättämä merkittävä testamenttilahjoitus. Toimintajaosto ja johtokunnan väki järjestävät Raamatun opetusiltoja, rukoushetkiä ja musiikillisia tilaisuuksia. Lähetystyö on edelleen lähellä sydäntä. Yhdistykseen kuuluu vajaa 50 jäsentä; aktiivisia heistä on kymmenkunta. Yhdistys ajantasaisti sen viralliset säännöt 2010.
Yhdistyksen toiminnalliset ja taloudelliset puitteet ovat tällä hetkellä hyvät. Maskun seurakunta, johon Lemu-Askaisten seurakunta liittyi vuoden 2008 alussa kuntaliitosten myötä, vuokraa tiloja. Rukoushuoneen seurakunnallinen käyttö on hyvin aktiivista, mikä on kaikille iloinen asia ja vastaa yhdistyksen työnäkyä.
Tämän lisäksi yhdistykselle on erityisen tärkeää saada uusia jäseniä. Sitä varten yhdistyksen on kehitettävä sen omaa toimintaa. Yhdistyksen tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan "edistää evankeliumin ja Jumalan Sanan tuntemusta… luterilaisen uskonpuhdistuksen hengessä". Rukoushuoneyhdistys ja sen ylläpitämä rakennus syntyivät (lähetys)herätyksestä. Herätys on kristillisen uskon sydämen syke. Yhä uudet sykäykset pitävät elämää yllä.
Rukouksena on nyt herätyksen syttyminen. Yhteiskunnallinen ja osin kirkollinenkin tilanne ovat huolestuttavia. Aikamme ihmiset eivät juuri tunne eivätkä edes piittaa koko maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Kirkkomme voimavaroina ovat aina olleet herätysliikkeet ja yhä tänään sen lähetystyön kanavina ovat lähetysjärjestöt. Rukoushuoneen on pysyttävä Sanassa ja Evankeliumissa, jotta se voisi palvella uskollisesti ja samalla tuoreella Pyhän Hengen voimalla oman alueensa ihmisiä, varsinkin uskovia ja lisäksi tähyillä lähetyskentille. Tässä on meidän paikkamme ja tehtävämme.Toiveemme on, että juuri sinä voit löytää rakentavan ja siunatun osallisuuden Lemun Rukoushuoneen toiminnassa ja ystäväjoukossa. Todellinen Kristuksen ruumis koostuu ainoastaan ja vain ihmisistä, elävistä kivistä. Ihmiset, jotka turvautuvat Jumalan Sanaan ja Kristukseen, ovat maamme, alueemme, kirkkomme ja yhdistyksemme tulevaisuus.
Kysymyksessä on vuosikymmenten ja vuosisatojen mittaisten sukupolvien ketju. Jotta ketju ei katkeaisi, tarvitaan sen jokaista lenkkiä. Edelliset sukupolvet ovat tehneet oman urakkansa ja heitä saamme kiittää nöyrästi. Nyt on meidän vuoromme. Tässä emme ole omassa varassamme: Jumalan siunaus, voima ja varjelus seuraavat kaikkia, jotka pitäytyvät Kristukseen ja Herran Sanaan. Armo ja Jumalan Sanan ohjeet ovat perustamme ja rakennusvälineemme. Mikäli katseemme eksyy pois Kristuksesta ja nojaudumme omaan viisauteemme ilman Raamatun valoa, jää lopulta käteen ja sydämeen vain tyhjyyttä, välinpitämättömyyttä ja penseyttä. Mutta kun pysymme Kristus-perustalla ja rakennamme Sanan mukaan, kuljemme Jumalan askelissa ja työtovereina. Pienimuotoinenkin työ on silloin siunattua.
Tule siis sinäkin mukaan. Tutustu yhdistyksen väkeen, toimintaan ja sääntöihin. Liity jäseneksi, ota vastaan ne siunaukset, jotka Herra haluaa antaa, sekä rakenna Jumalan valtakuntaa oman kutsumuksesi ja armoituksesi mukaan.
Ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja varjeltu hänen Sanansa voimassa!